Koti

Tasan kaksi viikkoa on nyt kulunut siitä, kun palasin Suomeen. Päätin siis nyt kirjoittaa luultavasti viimeisen blogikirjoitukseni (ainakin tässä blogissa)...
Joten miltä on Suomesa elämä maistunut?
Ihan ok:lta, mutta elämä tuntuu jollain tavalla hitaammalta täällä. Koulussa on jo puolitoista viikkoa käyty (ja mm. saksan välikoe jo tehty, onneksi nyt alkoi joululoma) ja suomalainen arki on täydessä vauhdissaan (tai pitäisikö sanoa vauhdittomuudessaan).
Kaipaan muutosta, oli se sitten uusi koulu, paikkakunta tai uusia ihmisiä elämään (ehkä mun pitää vaan tyytyä uuteen harrastukseen tai jotain). Kun on kokenut jonkin noin suuren muutoksen kuin uusi maa, kieli, kulttuuri, koulu, perhe ja ystävät, jää sitä "uuden ja jännän" tunnetta kaipaamaan. Tavallinen arki ei enää kelpaakaan ja tuntuu siltä ettei elä kunnolla, jos jokaisessa päivässä (tai useimmisssa ainakin) ole mitään menoa ja vilskettä. Uuden-Seelannin jälkeen sitä haluaa vaan puskea eteenpäin täyttä vauhtia kohti elämän uusia haasteita. Kun tavoitteet eivät ole seuraavan kokeen suorittamista pidemmällä, ei motivaatio ole huipussaan.

Uutta-Seelantia on ikävä, täytyyhän se myöntää. Siellä tunsin todella eläväni täysillä. Nyt en ainakaan valittaisi, jos pääsisin Uuden-Seelannin lämpimään kesään loikoilemaan täältä pimeästä. En voi väittää että täällä on kylmä, tämä talvihan on yksi lämpimimmistä vuosikausiin. Ehkä se on myös huono... lumettomuus korostaa talven pimeyttä. Ei ole kiva, että päivänvaloa ei oikeastaan edes nää koulupäivinä. Jouluksikin se lumi on aina toivottua. Toisaalta on mukavaa viettää perinteinen joulu Suomessa, oli sitten lunta tai ei. Jouluruuat ja -sauna, oikea kuusi ja muut perinteet ovat sen verran lähellä sydäntäni, että luultavasti Uudessa-Seelannissa joulu ei olisi tuntunut joululta. Olen siis iloinen, että pääsin jouluksi kotiin.

Seuraavaksi on tiedossa lukion suorittamista loppuun. Lukiossa sitä ollaankin sitten seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Vaikka tämä vuosi meni ohi silmänräpäyksessä, tuntuu se hirmuisen pitkältä ajalta. Se on kuin juna joka vain jatkuu ja jatkuu etkä pysty tekemään mitään muuta, kuin vain odottaa sen ohi menemistä. Uskon kuitenkin, että jos hoidan tämän hyvin ja huolella, on minulla edessäni entistä valoisampi tulevaisuus ja paljon eri ovia mistä valita. Nyt pitää vaan olla kärsivällinen. Terveisin "Elämä edessä, mutta sitä vielä odotellessa"

Kiitokset kaikille lukijoilleni, että sain jakaa upean matkani kanssanne! Kaikille, jotka ovat miettineet vaihtoon lähtöä, suosittelen sitä lämpimästi! Se on upea kokemus, joka kasvattaa monella tavalla.
Jos joskus teen uuden blogin, jota luultavasti kirjoittaisin englanniksi, kerron siitä täällä :)
Vaihto-oppilasvuoteni on nyt kuitenkin ohi, joten niin on tämä blogikin.
So all I can say is... The End
(or is it just the beginning?)

Rakkaudella
Nella :)

Tunteja laskien

Tässä mä nyt olen... Olohuoneen nojatuolissa, matkalaukut pakattuna ja on sellanen olo että olen unohtanut jotain. Mielessä pyörii että pitäisikö jotain vielä tehdä vai onko kaikki nyt tehty. Kuuden tunnin päästä ollaan jo lentokentällä hyvästelemässä perhettä ja ystäviä. Olen koko päivän juoksennellut paikast paikkaan, ja tuntuu että jos tää adrenaliinipiikki jatkuu lentokentälle asti, niin mä en ees tajuu mitää on tapahtumassa. Tuleeko kunnon itku vasta Suomessa kun tajuaa ettei täällä Uudessa-Seelannissa enää olla, eikä tänne ihan pian olla tulossa takaisinkaan. Sekalaisia tunteita pyörii päässä: surua lähdöstä ja innostusta nähdä perhettä ja ystäviä taas. Tiedän että oon saanu tästä vuodesta niin paljon iloa, että se ilo tulee voittamaan lähdön tuottaman surun. Voin Suomessa sitten katsoa taaksepäin ja hymyillä :)

Tämä on siis viimeinen blogipostaukseni Uudesta-Seelannista. Suomessa kirjottelen varmaa vielä parit jälkitunnelmat ja sitten mun vaihto-oppilas tarinani ovat tällä virallisesti ohi.

Nähdään kohta! :)

Yksityislento

Tänään heräsin aikaisin aamulla, koska mulla oli mahdollisuus mennä lentolle pienkoneella. Mun kaveri on saanut lentokortin (tai miks sitä kutsutaan, flying licence kumminki) ja se halus viedä mut kans lentämään. Lennettiin rannikkoa pitkin ja meillä oli tarkotus lentää meripätkän yli eteläsaaren pohjoisosaan, mutta koneesta puuttu pelastusliivit, joten ei voitu sinne lähteä. Lennettiin kuitenkin rannikkoa pitkin ja näkymät oli hienot ja kaikenkaikkiaan oli hieno kokemus.

Kone oli kahdenistuttava ja kun sen vieressä seiso ni se oli suunnilleen mun korkuinen (niinku kuvasta näkeekin). Vaikka piti istuakkin ihan kylkikyljessä niin jalat sai silti suunnilleen suoriksi, joten kone ei ollut epämukavan ahdas istua.

Tankkausta. Benstatankit on siivissä (johon mahtuu yllättävän paljon)

Ohjaamo (josta näkyy vain noi puolet).
Kummallakin istuimella on omat  polkimet ja ohjaustanko

Huomaatte varmaan myös että mun hiusten väri on vähän vaalentunut. Kävin eilen kampaajalla asenteella "tee mitä haluat", koska jollain ihme tavalla luotan paikalliseen, keski-ikäiseen mieskampaajaan ja hänen näkemykseensä. Istuin tuoliin ja epäröimättä mies sanoi: Blond. Kuulemma mulla on hyvä ihonväri jne vaaleaan hiussävyyn. Vaaleaksi siis mentiin ja tykkään tosi paljon (vaikka aluksi aina kun kävei peilin ohi, niin piti katsoa ainakin toiseen kertaan että "kuka toi on??")

Seuraavan kerran kun lennetään onkin sitten varmaan ensi tiistaina (Uuden-Seelannin tiistai), kun aloitetaan pitkä ja puuduttava matka takaisin Suomeen. Kohta nähdään!

Goodbye capital

Wellington water front 

Olin viime viikonloppuna viimeistä kertaa Mastertonissa (näkemässä Ennaa) ja Uuden-Seelannin pääkaupungissa, Wellingtonissa.

Käytiin Wellingtonissa ja kierreltiin vaan ympäriinsä ja istuttiin water frontilla, koska päivä oli aurinkoinen ja aika tuuleton (tosi outoa Wellingtonissa, jota kutsutaan myös nimellä "Windy Wellington")

Uuden-Seelannin parlamenttitalo

Mastertonissa käytiin leffateatterissa katomassa Footloose. Oltiin ainoita koko katsomossa, joten tuntu et meil on joku yksityisteatteri. Niin kävi kuitenkin et jätin lompakkoni sinne jotenkin, ja huomasin sen puuttumisen vasta Palmerstonissa kun mietin et vois ostaa lounasta. Soitin siis paniikissa Ennalle että löytyykö sitä mistään ja Enna sai sen leffateatterilta (HUH!!!). Olin niiin huojentunut kun lompakon turvallisesti takaisin ja kaikki oli tallessa. Miten voin olla näin huono muistamaan tärkeitä asioita?! I'm so rubbish.

Art Boards

Niin tässä on vuoden kuviksen työni (tai iso osa niistä). Meillä oli tarkoituksena tehdä kolme taulullista kuviksen töitä: ensimmäinen taulu sisältää eri ideoita ja viimeisessä taulussa kaikki on jo linkittynyt yhteen luoden abstraktin tai ei niin abstraktin kokonaisuuden. Tässä on mun työt. (kun tiedän että äiti haluaa ainakin nähdä nää, ja kun en varmaan saa niitä takasin, ellei hostperhe lähetä niitä meille Suomeen)

Ensimmäinen

Toinen

Kolmas

Sports Prize Giving

koulussa otettu palkintokuva

Meillä oli koululla Sports Prize Giving muutamia viikkoja sitten (jopa ennen Senior Prize Givingiä). Vain ihmiset jotka palkittiin sai erillisen kutsun tilaisuuteen, joten olin tosi yllättynyt kun sain kutsun. Mentiin siis palkintojen jakoon ja oli kiva nähdä kaikki ihmiset jotka sai pokaaleja eri asioista. Itse sain Netball palkinnon "Most improved player". Jee, jee! Sain siis pokaalin ja todistuksen siitä.
Madoka sai myös pari palkintoa mm. cross countrysta.

 Nyt täällä nautitaan jo kesälomasta!! (joka kylläkin tarkottaa, että myös mun vaihtovuosi on kohta päätöksessä) Vielä on kuitenkin paljon tehtävää ja nähtävää! :)

Senior Prize Giving

Meillä oli viime maanantaina Senior Prize Giving, joka oli oikeestaan koulun virallinen päätös. Mentiin koulun juhlasaliin haettuamme ensin ruusut, jotka kiinnitettiin koulupuvun paitaan.  Meillä oli istumajärjestys ensin sen mukaan et kuka saa palkintoja ja kuka ei, ja sen jälkeen aakkosjärjestyksessä. Aina kolmen ihmisen ryhmissä mentiin koulun eteen ja saatiin palkintomme.
Mä tulin ensimmäiseksi turismissa, joten sain 30 dollarin stipendin. Ei mikään huono sijoitus siis, jos ajattelee että tää oli eka vuosi kun opiskelin sellaista ainetta kuin turismi. Suomessa tietääkseni sellaista kouluainetta ei edes ole, muuten kun jossain yliopistossa.
Tulin myös kolmanneksi tietokoneissa. En tiiä oikee miten, koska en ees tehny paljon assessmenteja tai mitään, suureksi osaksi vaan juttelin kavereiden kanssa.
Sain myös niin sanotun "Industry palkinnon" kuviksesta. (voisin jossain vaiheessa laittaa kuvia kuviksen töistäni tänne)
Lopuksi kaikki vuoden kolmetoista oppilaat järjestäytyivät jonoon ja yksi kerrallaan mentiin hakemaan meidän "Leaver's Certificate". Saatuamme todistuksemme, seisoimme vielä koulun edessä kunnes kaikki yliopisto-stipendit oli jaettu. Lähdimme salista koulun laulun säestämänä ja menimme sen jälkeen koulun kirjastoon kahville.
Se oli siis viimeinen kerta, ku piti käyttää koulupukua Uudessa-Seelannissa.

Tää viimeinen "palkinto" on tietty ihan epävirallinen, mut halusin sen silti tänne laittaa. Meillä oli Leaver's dinner reilu viikko sitten, ja jokainen oppilas sai jonkun hauskan palkinnon. Tässä oli mun palkinto:

Viimeinen koulupäivä

Mulla oli viime perjantaina viimeinen virallinen koulupäivä koulupuvussa. Illalla meillä oli Leavers Dinner jonne tuli kaikki vuoden 13 oppilaat, opettajia ja vanhemipia. Yhteensä meitä taisi olla yli 90. Ruoka oli hyvää ja koko ilta oli tosi hauska.

Maanantaina meillä oli vaan puolittainen koulupäivä, jolloin Year 13 pukeutuks joksiki. Jokainen pukeutu oman nimikirjaimen mukaan, joten mä olin ninja.
Meillä ei ollut mitään tunteja, joten oleskeltiin vaan koululla kunnes kello soi koulun päättymiseksi. Koulusta mentiin Marton parkiin viettämään piknik lounasta.
Sieltä sit lähdettiin koteihimme valmistautumaan illalla olevaa Senior Prize Giving:ä varten, josta kerronki sitten seuraavassa blogikirjoituksessa.

Dawson Falls

Me käytiin päiväreissulla Dawson Fallseilla jotka sijaitsee reilu parin tunnin ajomatkan päässä. Sinne käveltiin sellasta kapeaa polkua pitkin metsän läpi. Monet ihmiset tykkää tulla patikoimaan sinne ja ympäristössä on monia eripituisia reittejä.
Vesiputouksella ei ollut muita kuin yksi maoriperhe, kun tultiin sinne. Perheen maorinainen käveli veteen ja teki "the karangan" (the Call) vesiputoukseen suunnaten. Oli aika cool sillee. Karanga on maorinkielinen huuto/kutsu jonka vain naiset yleensä esittää. Yleensä sen kuulee vaan muodollisissa seremonioissa/tilaisuuksissa, joten oli aika jännä kuulla se luonnon keskellä, vesiputouksen säestämänä.

We are the Champions

Uusi-Seelanti voitti Rugby World Cupin!! Jee, jeee! Viime viikonloppuna koko saari vietti voitonjuhlia joita on odotettu. All Blacksit ovat nyt maan sankareita.
Taisin valita siis oikean maan ja oikean vuoden tulla vaihtoon.

Soittolista

Ajattelin, että onko joku miettiny että millasta musiikkia täällä kuunnellaa.
Oon keränny Youtubeen "New Zealand" nimistä soittolistaa, joka sisältää kappaleita jotka on pyöriny Uuden-Seelannin radiossa ja sisältää paljon muistoja. Tällä hetkellä soittolista sisältää 42 kappaletta, ja uskon että se tulee vielä kasvamaan. Sitä kuuntelemalla voin helposti palata Uuden-Seelannin muistoihin palattuani Suomeenkin.
Iso osa kappaleista on ihan NRJ tyylistä tanssimusaa, jotka on varmaan Suomessakin pyörinyt. Osa on kuitenkin Uus-Seelantilaisia artisteja ja bändejä, joiden musiikista tosi paljon tykkään. Monet kuuntelee tääl myös regee tyylistä musiikkia, joten soittolista sisältää myös regeekappaileita.
Halusin jakaa teidän kanssa pari paikallista kappaletta, joista tykkään, ja jotka sisältää paljon muistoja:

"Don't forget your roots" by Six60

"Sun goes down" by Nesian Mystik (jonka levynkin täältä ostin)

Siinä teille pala paikallisesta musiikista! Hope you like it, because I know I do!

Flying Fox

Tiistaina mentiin muiden vaihtareiden kanssa Gravity Canyonille.
Gravity Canyon on kanjoni missä ihmiset voi tehdä benjihyppyjä ja muita lajeja. Minä, Enna ja Jonathan tehtiin yhdessä Flying Fox. Se on sellanen vaijeri, joka kiitää alas kanjonia 160 km/h nopeudella. Flying Fox oli niin hauska etten ois ikinä uskonu. Hikinen kävelymatka kanjonin huipulle oli niin sen arvoinen. Ekaks ne kiidätti meidät alas ja sit hinas meidät hitaasti takas ylös.
Melkee kaikki vaihtarit teki jonkun extreme jutun kanjonilla, joten siellä meni koko päivä. Onneksi ilma oli ihanan aurinkoinen ja oikeestaan kuuma.

Lomille →

Meillä alko nyt taas kahen viikon loma, joka on siis aina jakson jälkeen. Viiminen jakso onki sit vaa pari viikkoa Rugby World Cupin takia. New Zealand= country where rugby means more than education. Mulla on siis vaan parisen viikkoa koulua jäljellä ja sit on kesäloma!
Viiminen koulupäivä oli taas muftiday ja meillä oli myös Talent Quest eli koulun Talent show toisin sanoen. Esitykset oli suurimmaks osaks musiikkiesityksiä ja täytyy sanoo et meijän koulus on muutamii tosi hyvii laulajii! Ensimmäinen-, toinen- ja kolmassija saivat palkinnon.

Lauantaina, ensimmäisenä lomapäivänä Madokan vanhemmat saapu Japanista. Ne tuli tänne viikoks lomailee ja menevät kiertelemään eteläsaarta Madokan kanssa. Madokan vanhemmat eivät oikee ymmärrä tai osaa englantia yhtää, joten Madokan piti toimia kääntäjänä. Ne toi myös paljon japanilaisia herkkuja, nom nom :)
Huomenna Madoka lähtee vanhempiensa kanssa eteläsaarelle ja mä lähden Ennan kanssa Pahiatuaan näkemään muita vaihtareita ja sellasta. Oon menossa myös Christchurchiin ens perjantaina, joten paljon on taas menoa näillä lomilla. Kirjottelen blogia niissä välissä milloin ehdin ja jaksan. Yritän kuitenkin vähän ryhdistäytyä ja kirjotella useammin. Paljon on ohjelmaa näille kahdelle kuukaudelle vielä. Otetaan niistä kaikki irti!!

Tilannepäivitys

Olen jo itsekkin tiedostanut ettei ole tullut kirjoiteltua moneen viikkoo, mutta kun kaveri siitä vihjaisi niin otin itteeni niskasta kiinni ja päätin kirjottaa tälläsen sekalaisen päivityksen.

Mitä täällä on tapahtunut?
Meillä oli Mock exams ja pääsin jopa kaikistä läpi. Ihan jees ku ei tullu edes opiskeltua. Olen kai aika luova esseen kirjottaja. Nyt meillä on enää vajaa kaks viikkoa seuraavaan lomaan!

Meillä myös päättyi Netball ja voin vaan sanoa että upea kausi oli! Meidän joukkue nimittäin voitti HOPEAA!! Aivan mahtavaa oikeesti! Mä oon tykänny niin paljon pelata netball:ta ja tuun sitä kyllä ikävöimään.
Kaudenpäätöksen kunniaksi meillä oli illalla grillijuhlat yhden joukkuetoverin luona. Grillattiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa... Jokainen pelaaja sai myös valmentajilta jonkun pienen esineen joka kuvais niitä. Mä sain siis ilmapuhallettavan kirahvin, koska pystyn kurkottaa korkeuksiin ja estää palloa hyvin.
Jotenkin haikeeta et kausi on nyt ohi, mut oon niin ilonen et kokeilin täysin uutta lajia ja huomasin et tykkäsin siit tosi paljon ja olin ihan hyväkin siinä :)

Viime torstaina, kun tulin kaverin luota kotiin, niin kotona odotti yllätys: Jake oli tullu kotiin viikoks! Tuli niin yllätyksenä kyl ettei ollu mitään hajua. Jake siis viettää tääl viikon ja menee sit takas Christchurchiin. Nyt on siis kotona kaikki neljä hostveljeä, kolme vaihtaria ja tietty hostvanhemmat. Onhan siinä menoa ihan kiitettävästi...

Time for Rugby World Cup 2011!!

Perjantaina alkoi vihdoin Rugby World Cup jota on odotettu ja mainostettu jo vuoden alusta lähtien (kouluvuosikin on rakennettu Rugby World Cupin ympärille tänä vuonna). Me juhlihttiin tätä kokoontuen n. 15 hengen porukalla kaverin luokse katsomaan avajaisija, ja sen jälkeen New Zealand (All Blacks) vs Tonga peliä. All Blacks voitti 41-10 Yeah boyy! Joten hyvä aloitus Uudelle-Seelannille!
Ennen peliä oli mahtavat avajaiset ja oli kyl ihan upee kaikkien mielestä! Tosi hienosti toteutettu ja täyttä perinteistä Uutta-Seelantia. Taas on nähty Haka niin monta kertaa yhen päivän aikana et huh huh. Ei siihen silti kyllä kyllästy.
Tilattiin väliajalla fish&ships annokset ja mussutettiin niitä loppuilta.

Ens viikolla on taas Mock Exam - week, joten kokeita on taas tiedossa. Mul on kylläkin vaan yks kunnollinen koe (englanti), ja muuten vaan pitää mennä kouluun pariks tunniks tekemään esim. kuvista. Aika rento viikko siis tiedossa.
Tää jakso on muutenki menny tosi nopeesti. Enää muutama viikko lomaan taas ja kesälomakin on iha kulman takana. Can't wait! :)

Mut seuraavat viikot siis kannustetaan All Blacks! Because we are backing Black ;D
Katso upea avajaisseremonia:  http://www.youtube.com/watch?v=5GkXpQhc51g

Mufti

Pahoittelen, että olen kirjoitellut aika laiskasti tässä kuussa. Nyt kuitenkin kirjoitan tälläisen sekalaisen kirjoituksen, että mitä tänne taas kuuluu.
Eilen meillä oli taas muftiday (ei tarvitse käyttää koulupukua). Muftiday pidetään aina, kun kerätään rahoitusta johonkin, koska meidän pitää maksaa 1-2 dollarii koululle aina kun on muftiday. Oli sitten kyseessä rikotun ikkunan paikkaaminen tai tässä tapauksessa syöpäjärjestölle lahjoituksen kerääminen, aina on tiedossa päivä jolloin ei tarvitse käyttää koulupukua (kunhan maksaa siitä pari dollaria).
Meillä oli myös tupakilpailu aamun ruokatauolla. Jokaisella tuvalla oli kuus kilpailijaa ja tarkoituksena oli puhaltaa ilmapallo rikki mahdollisimman nopeesti. Voittaja sai tupapisteitä. Kaimanawa (mun tupa) voitti, jee!! Ne yritti saada mut joukkueeseen, mut oon (ainakin mun mielest) niin hidas puhaltaa ilmapalloja et oltais varmaa hävitty jos olisin ollu joukkueessa. Hauskempaa se olikin katsoa kun ilmiset naama punasena puhaltaa ilmapalloja.

Lounastauolla meillä oli Opettajat vs Oppilaat (year 13) netball peli ja mä olin tietty myös pelaamassa. Taidettiin kuitenki hävitä vähä, mutta kivaa oli!

Meidän "pienehkö" netball joukkue. Eikä täs ollu ees läheskää kaikki

Viime viikonloppuna me käytiin kattomassa School production, eli koulun Dramaryhmän esitys. Oli tosi hyvä ja ihan mahtavia näyttelijöitä. Joskus vaan mietti et : En olis ikinä uskonu, et toi ihminen pystyy seisomaan tuolla lavalla noin itsevarmana ja on noin hyvä näyttelijä. Näytelmä oli "The Crucible". "It is a dramatization of the Salem witch trials that took place in the Province of Massachusetts Bay during 1692 and 1693." Noitien metsästyksestä se siis kertoi. Ei ihan perinteinen kouluesitys mun mielestä, mut todellakin ylitti mun odotukset.

Lunta?!

Meki saatiin siis osamme lumesta täällä. Ihan naurettavan pieni kerros se oli, mutta mahtava vaikutus sillä ihmisiin silti oli. Päivän puheenaihe: LUNTA!! Facebook pursuaa statuspäivityksiä: "OMG, it's snowing in Marton!!!" Ekalla tunnilla jopa opettaja oli innostunu lumest:. "Miss, can we go play in the snow??" "Well.. okay then" Mentiin siis ulos ja jotku yritti tehdä lumipalloja naurettavan vähäisestä ja vetisestä lumesta. Iltapäivään mennessä lumi oli tietty ihan sulanu, mut illalla sato lisää vetistä räntää... Katotaan millanen lumipeite huomenaamuna sit on...  

Muistan kun helmikuussa käveltiin kesäisessä auringonpaisteessa kouluun ja juteltiin millanen talvi Uudessa-Seelannissa on. Keskustelu meni suunnilleen näin:

Minä: Täällä ei siis sada lunta?

Hostveli: Ei. Me saadaan satunnaisesti vähä huurretta, mut ei muuta.

Minä vitsaillen: Mä varmaa toin lumen mukanani ja mun tuurilla tääl sataa lunta tänä talvena.

Hostveli: Älä huoli, tääl ei oo satanu lunta yli 40 vuoteen...

Luulin siis olevani turvassa lumelta, mutta ei. Oli kyllä aika kiva nähdä kaikki niin innoistaan niin pienestä asiasta ku lumi. Ei myöstään haittaa jos me saadaan vähä vapaata "snow day":n takia, ku jonku vanhemmat on ekaks soittanu et "On liian kylmä mennä kouluun" tai "Liian liukas ajaa lapset kouluun" tms. Mielessäni mietin vaa et: Nössöt, mä ajoin joskus pyörällä kouluun täydessä lumisateessa ja pakkasessa.
Oon nyt siis todistanu tätä melkeimpä historiallista hetkeä Martonissa. Joten kiitos lumi, tuot paljon iloa ja naurua tänne (ja myös muutaman vesilammikon).
Kyl se kevät on sieltä silti kovaa vauhtia tulossa.

You're the new kid

Valkoinen Kiwilintu

Olin siis pari viikoa takaperin Pahiatua nimisessä paikassa uusien vaihto-oppilaiden kanssa. Uusille vaihtareille se oli eka viikonloppu (ja oikeestaa ekat päivät) Uudessa-Seelannissa. Ite olin siel kertomassa että miten mulla on sujunut yms. Oli mahtavaa tavata kaikki uusia ihmisiä. Tuntu vähä niinku olis tullu taas Uutee-Seelantii ekaa kertaa. Harmi vaa et tulin kipeeks ku tulin suoraa Christchurchista Pahiatuaan. Ajattelin et joo no nukun kunnol ja se menee ohi, mut meniki vaan pahemmaks sen viikonlopun aikana. Käytii kuitenkin katomassa mm. kiwi lintuja, joka oli kiva, koska en oo niitä edes itse vielä nähnyt. Meidän (tai niiden jotka halus) oli myös tarkotuksena mennä hyppäämään bungee hyppy tms, mut kävi sillee et taivaalta sato lunta (jota ei siis yleensä täällä pohjois-saarella tapahdu). Ei tota lunta taida päästä pakoon millään. Eihän sitä tiettykää ees jääny maaha, mut silti. Sen päivän vietinki sit kokonaan peiton alla yskien.
Tulin siis jo maanantaina kotii, vaikka tarkotuksena oli mennä suoraa kaverin luokse Mastertoniin tiistaina.
Mä, Madoka ja uusi naapuri, tanskalainen vaihtari, saavuttiin Martonii jo sit maanantai iltana.

Madokan kyltit Beaticelle. Welcome on vähä kirjotettu väärin, mut mitä väliä? ;D

Seuraavana torstaina me vastaanotettiin meidän uus vaihto-oppilas Beatrice Italiasta. Beatrice vaikuttaa mukavalta, mut on se kyl aika ujo ja hiljane. Mut uskon et rohkeutta puhuu englantii tulee lisää, kun oppii enemmän ja pääsee yli alkushokista...

Kouluun meille tuli kaks aasialaista vaihtaria lisää. Poika Hong Kongista ja tyttö Thaimaasta.

Muutenkin tuli uusi oppilaita. Ainakin mun kuvistunnilla on tyttö joka muutti Fijiltä. Lisäks meijän koulu saa aina välil uusii oppilait, jotka on erotettu niitten edellisestä koulusta... joten niit tuli taas pari.

On iha jees olla Uuden-Seelannin koululenkin pohjalla ja saada oppilaat joita muut ei halua. Oikeest se on aika rentoo, joten mikäs siinä :)

Viikko Christchurchissa

Otin itteäni niskasta kiinni ja päätin että nyt kirjotan vihdoin blogia. Viimeisimmät päivät oon vaan maannu sängyn pohjalla kipeänä ( B-virus ne sano et se oli ), joten en oo saanu mitään aikaseks. Nyt kuitenkin sain koneen esille ja kuvat ladattua koneelle, joten voin kirjottaa meidän viime viikkoisesta reissusta eteläsaarelle, Christchurchiin.

Mä, Madoka ja Zach lähdettiin siis Wellingtonista lauantai-iltana ja saavuttiin Christchurchin lentokentälle, mistä otettiin sellanen minibussi Jaken talolle.

Jake asu sellasessa mukavas talossa kahen kämppiksen kanssa, joten siel me sit vietettiin miedän viikko.

Matkalla talolle ei vielä nähty vaurioita helmikuisesta maanjäristyksestä, mutta mun aurinko nous seuraavana päivänä niin se paljasti aika paljon enemmän. Melkee koko kaupunki on rajattu erilaisten nauhojen ja aitojen avulla. Paljon on jo siivottu niin, että näkyy vaan että "ai tossa on varma

a ollu joskus talo".

Jake oli sanonu meille että: christchurch on kylmä ja maanjäristyksiä tulee neljä kertaa päivässä ja sää on aina huono. Kävi kuitenkin niin, että aurinko paisto koko viikon ja me koettiin vaan pari saalittävää tärähdystä. Illalla talo kuitenkin oli aika kylmä. Istuttiin sohvalla peiton alla ja oman hengityksen pystys näkemään, joka oli aika huvittavaa.

Christchurchissa ollessamme me mm. käytiin luistelemassa ja katsomassa Transformers 3. Tavattiin myös paljon Jaken kavereita jotka oli aika suureksi osaks japanilaisia (ja ne jotka ei ollu japanilaisii, osas japanii kuitenki), koska Jake opiskelee japania ja yliopistos on paljon japanilaisii jotka opettelee taas englantia. Välillä kuuli siis japania ja olin sillee, jee oonko ainoo joka ei ymmärrä sanakaa. Kaikki oli kuitenki tosi mukavia ja hyvää seuraa.

 Koko viikko oli tosi kiva ja meni tosi nopeesti. Viimisenä päivänä mä tulinki sit kipeeksi tai luultavasti tulin kipeeks oikeestaa lentokoneessa ku tultiin takas. Halusin kuitenkin mennä viikonlopuks Pahiatuaan, jonne uudet vaihto-oppilaat saapu. Luulin etten oo erityisen kipee ja voin paremmin kun pääsen vaa vähä nukkumaan, mut sit tuliki se joku B-virus. Toivottavasti en tartuttanu kaikkia vaihtareita siellä. Mutta kerron viime viikonlopusta ja meidän uudesta italialaisesta vaihtarista sit joskus toiste :)

Mietteitä & Muistelmia (part 2)

Mun "Mietteitä & Muistelmia, Tunteita & Tunnelmia" - kirjan katkelmia ajalta touko-kesäkuu.

8.5. klo 00.34
Tänää (tai oikeestaa eilen) bussiseikkailut Ennan kanssa ja voin vaan sanoa: "Vihaan Uuden-Seelannin bussiaikatauluja, bussiyhteyksiä ja oikeestaan kaikkea busseihin liittyvää!"

8.5. klo 15.06.
*nimi* pyys mua Ball deitiks ku törmäsin siihen tullessani bussipysäkiltä... :)

9.5. klo 17.18
Ekat hockeyharkat. Aika vaikeeta, koska maila on sellanen lyhyt jos ei oo oikeestaa yhtää lapaa. Mut kyl se siitä...kai

9.5. klo 21.53
Puhelinmyyjät vaa soittelee mun Suomen kännykkää ja ehdottelee uusia, hienoja tarjouksia. Nyt ei oo ihan ajankohtasta, sori. Pahin oli ku joku soitti kolmen aikaa yöllä... En tainnu olla ilosin asiakas.

13.5. klo 9.20
"I won't play games in the computer room" kertaa 100. Tai no oikeestaa kirjotettii (minä ja *yks toinen*) vaan n. 50 kertaa, ku tunti loppus.

16.5. "kun Suomi voitti jääkiekon MM-kullan"
Yritin aamulla (siis joskus kuuden aikaa)kattoo peliä netistä, mut linjat oli ihan tukossa. Suomi kuitenkin voitti Ruotsin 6-1!!! Jeeee!! Hypin ilosta, kun sain tekstarin.
Harmi vaan et *koulukaverin* äidin hautajaiset synkisti päivän :(

17.5. klo 18.05
Trouble after trouble after trouble...

20.5. klo 23.11
Ekaa kertaa nuhakuumeessa Uudessa-Seelannissa... mut niin on oikeestaa kaikki muutki kipeenä. Mut ei kiva

21.5. klo 13.30
Mun toka netballturnaus ja mut valittiin päivän pelaajaks (player of the day). Ei paha. Pitäis useemminki pelata nuhakuumees varmaa...

26.5. klo 12.17
En eritisesti ymmärtänyt runoja suomeksi. Englannin kielistä runoutta en nyt jaksaisi yhtään. Turhautuminen.

6.6. klo 16.16
Kiva viikonloppu Mastertonissa ja nyt bussilla kohti kotia. En voi uskoo et huomenna on koulua... Nyt kuulokkeet korviin ja silmät kiinni.

13.6. klo 22.47
Huomenna kokeita. Katotaan selviydynkö.

14.6. klo 15.00
Selvisin enkun kokeesta. Kaks esseetä. En tiiä meneekö läpi, mut ainaki se on ohi :)
(sivuhuomautus: sain hyväksytyn mun 'Ylpeys ja ennakkoluulo'-kirja esseestä!!)

16.6. klo 22.42
Takki auki huomiseen matikan kokeesee.

17.6. klo 19.15
"Free little birds" stereoissa :)

18.6. klo 14.43
Let it rise. Pullataikina.

Tänään oli viimeinen koulupäivä tässä jaksossa. Nyt on siis vuorossa kahden viikon loma, mutta aika kiireinen sellainen. Lauantaina lähtö Christchurchiin kahdeks viikoks ja sen jälkeen mä ja Madoka mennään viikonlopuks uusien vaihto-oppilaiden orientoitumisleirille. Siitä parin päivän päästä tuleeki meidän uus vaihto-oppilas Italiasta (sit on ekaa kertaa naisvalta talossa).

 Blogia on siis tulossa niissä väleissä kun ehdin, mutta ainakaan reilu viikkoon ei ole kirjoituksia tulossa.

Parin viikon päästä onkin sitten varmaan paljon kaikkea kerrottavaa :)