Meki saatiin siis osamme lumesta täällä. Ihan naurettavan pieni kerros se oli, mutta mahtava vaikutus sillä ihmisiin silti oli. Päivän puheenaihe: LUNTA!! Facebook pursuaa statuspäivityksiä: "OMG, it's snowing in Marton!!!" Ekalla tunnilla jopa opettaja oli innostunu lumest:. "Miss, can we go play in the snow??" "Well.. okay then" Mentiin siis ulos ja jotku yritti tehdä lumipalloja naurettavan vähäisestä ja vetisestä lumesta. Iltapäivään mennessä lumi oli tietty ihan sulanu, mut illalla sato lisää vetistä räntää... Katotaan millanen lumipeite huomenaamuna sit on...
Muistan kun helmikuussa käveltiin kesäisessä auringonpaisteessa kouluun ja juteltiin millanen talvi Uudessa-Seelannissa on. Keskustelu meni suunnilleen näin:
Minä: Täällä ei siis sada lunta?
Hostveli: Ei. Me saadaan satunnaisesti vähä huurretta, mut ei muuta.
Minä vitsaillen: Mä varmaa toin lumen mukanani ja mun tuurilla tääl sataa lunta tänä talvena.
Hostveli: Älä huoli, tääl ei oo satanu lunta yli 40 vuoteen...
Luulin siis olevani turvassa lumelta, mutta ei. Oli kyllä aika kiva nähdä kaikki niin innoistaan niin pienestä asiasta ku lumi. Ei myöstään haittaa jos me saadaan vähä vapaata "snow day":n takia, ku jonku vanhemmat on ekaks soittanu et "On liian kylmä mennä kouluun" tai "Liian liukas ajaa lapset kouluun" tms. Mielessäni mietin vaa et: Nössöt, mä ajoin joskus pyörällä kouluun täydessä lumisateessa ja pakkasessa.
Oon nyt siis todistanu tätä melkeimpä historiallista hetkeä Martonissa. Joten kiitos lumi, tuot paljon iloa ja naurua tänne (ja myös muutaman vesilammikon).
Kyl se kevät on sieltä silti kovaa vauhtia tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti