Lähtöpäivä

Tänään se lähtö sitten on. Tavarat pakattuna ja ystävät hyvästeltynä. "Viimeiseksi ehtoolliseksi" kaurapuuroa ja ruisleipää maitolasillisen kera.

Eilinen päivä oli kokonaan pelkkää pakkaamista, kun en ollut aikaisemmin ehtinyt paljon pakkailla. Mut ei mennyt ees kauheen myöhäiseks toi pakkaaminen.
Moni sanoi että mä menetän yöunet viimeisenä yönä jännityksen takia, mutta ei. Uupumus voitti jännityksen ja nukuin oikein hyvin ja sain untakin tosi nopeasti. Tästä on hyvä lähteä reissaamaan.
Jännittääkö nyt jo sitten? No joo, kyllä se vähän jännittää. Eniten se matka sinne jännittää. Onhan kaikki lentokoneet ajoissa? Löydetäänhän me oikea terminaali? Tulli?...

Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin.

Koko viikonloppu on ollut pelkkiä hyvästejä. Perjantaina ystäviä. Lauantaina sukulaisia ja ystäviä. Ei se hyvästely kauhean pahalta ja lopulliselta ole tuntunut, mutta lauantai-iltana kotiin tullessani ja hyvästeltyäni rakkaimpia ystäviäni se iski. Mitä on jäljellä kun mä palaan? Mitä on muuttunut? Kuinka paljon mä olen ehtinyt muuttumaan?

Toivon ja uskon, että huoleni on turhaa. 10 kuukautta ei ole loputon aika ja se saattaa mennä jopa todella nopeasti. Siinä ajassa ehtii kuitenkin tapahtua paljon, mutta ystävyys sen kestäköön.

Edessä on pitkä matka. Yhteensä reilu 36 tuntia, jos lennot ovat ajallaan. Toivon että nukun koko Frankfurt- Singapore-välin. Menisi aika nopeemmin, enkä olisi ehkä niin väsyneen kiukkuinen saapuessani Uuteen-Seelantiin. Raikkaan hehkeä olen toki lökäreissä ja isossa hupparissa sekä hiukset pystyssä. "Terve! Mä tulin nyt! Pääsenkö suihkuun ja nukkumaan?"

Tästä eteenpäin on kaikki uutta ja jännittävää. Saatte seuraavan kerran lukea mun hypystä tuntemattomaan sitten parin päivän päästä, kun kerron ensimmäisiä fiiliksiä Uudesta-Seelannista.
Pitäkää huoli itsestänne ja muistakaa: Halataan kun tavataan ;) <3