Tunteja laskien

Tässä mä nyt olen... Olohuoneen nojatuolissa, matkalaukut pakattuna ja on sellanen olo että olen unohtanut jotain. Mielessä pyörii että pitäisikö jotain vielä tehdä vai onko kaikki nyt tehty. Kuuden tunnin päästä ollaan jo lentokentällä hyvästelemässä perhettä ja ystäviä. Olen koko päivän juoksennellut paikast paikkaan, ja tuntuu että jos tää adrenaliinipiikki jatkuu lentokentälle asti, niin mä en ees tajuu mitää on tapahtumassa. Tuleeko kunnon itku vasta Suomessa kun tajuaa ettei täällä Uudessa-Seelannissa enää olla, eikä tänne ihan pian olla tulossa takaisinkaan. Sekalaisia tunteita pyörii päässä: surua lähdöstä ja innostusta nähdä perhettä ja ystäviä taas. Tiedän että oon saanu tästä vuodesta niin paljon iloa, että se ilo tulee voittamaan lähdön tuottaman surun. Voin Suomessa sitten katsoa taaksepäin ja hymyillä :)

Tämä on siis viimeinen blogipostaukseni Uudesta-Seelannista. Suomessa kirjottelen varmaa vielä parit jälkitunnelmat ja sitten mun vaihto-oppilas tarinani ovat tällä virallisesti ohi.

Nähdään kohta! :)