Majatalo

Väkimäärä meijän  talossa vaan lisääntyy! Jake ja sen kaveri tuli meille asumaan n. kuukaudeksi, koska Christchurchissa ei voi asua tällä hetkellä...

Lauantaina meillä oli siis hirmuinen siivous/kalusteiden vaihto-päivä, kun raivasimme toimistohuoneesta (joka oli oikeestaan romuvarasto) makuuhuoneen Jaken kaverille. (Kyllä, meillä on niin monta huonetta talossa, että jokaiselle riittää oma huone)
Harmi ettei mul oo ennen ja jälkeen kuvaa koska muutos oli aika valtava...

Talossa asuu tällä hetkellä siis kahdeksan ihmistä!

Päivälliselle tehtävä ruokamäärä on valtava ja tiskit pitää edelleen tiskata käsin, koska tiskikone ei toimi kunnolla. Onneks tiskaajiakin löytyy.

Tykkään kuitenkin, että talossa on entistä enemmän elämää! Aina löytyy joku jonka kaa voi puhua jos aika käy tylsäksi.
Ajattelin just, et tuleekohan mulle kauhee hiljaisuuden ahdistus, kun palaan kotiin ja talossa asuu vain mä ja vanhemmat. Noh, sen näkee sit ;)

Päivä jolloin eteläsaari järisi

22.2.2011 Christchurchissa Uudessa-Seelannissa tapahtui raju maanjäristys ja ihmisiä kuoli.

Kuulin siitä ensimmäisen kerran kokkaustunnilla iltapäivän viimeisellä tunnilla.
Yksi koulukavereistani pyydettiin ulos luokasta. Oppilas tuli takaisin järkyttyneenä: Eno oli joutunut rakennuksen alle ja oli nyt sairaalassa vakavasti haavoittuneena.

Ensimmäinen ajatus mielessäni: Jake aloitti juuri opiskelun Christchurchissa. Onko hän kunnossa?
Hostäiti lähetti koulun jälkeen tekstarin, että Jake on turvassa. Jake oli kävellyt yliopistorakennuksesta juuri ennen järistyksen alkua, mutta oli palannut hakemaan ystäväänsä tuntiessaan järistyksen alkavan. Kummatkin ovat nyt kuitenkin turvassa toisessa kaupungissa. Yliopisto oli vaurioitunut, mutta ei romahtanut. Vastapäätä oleva kirkko on täysin tuhoutunut.
Puhelin soi ja ihmiset kysyvät onko Jake kunnossa.

Vaikka järistys ei tuntunut siellä missä mä asun, koskettaa se monia ihmisiä myös täällä. Puhelinlinjat olivat tukossa, kun ihmiset yrittivät soittaa läheisilleen. Ihmisiä kehotetaankin tekstaamaan soittamisen sijaan.
TV:stä ei tuu mitään muuta kun tietoa järistyksestä, uhreista ja jälkitoimista. Järistyksen kuvamateriaalia ja vaurioita näytetään jatkuvasti ja ihmisiä haastatellaan.

Kuin mielenosoituksena aurinkoinen taivas muuttui pilviseksi ja alkoi sataa kaatamalla. Myös Christchurchissa alkoi sataa ja satoja ihmisiä joutuu nukkumaan ensi yön ulkona puistossa. Tulossa on viileän kostea yö, vaikka sade onkin nyt loppunut.

Meidän perheen osalta päivästä päästiin pelkällä säikähdyksellä. Toisilla päivä päättyi paljon huonommin. Katastrofi alkaa heti vaikuttaa myös itseensä, kun se vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin.
Kun asuu Suomessa, jossa ei luonnonkatastrofeja oikeastaan tapahdu, ja tulee paikkaan missä niitä tapahtuu, tajuaa kuinka arvaamatonta elämä voi olla.
Tulee taas kerran todettua, että luonto on ihmistä voimakkaampi.

Uuden-Seelannin uutisia

Year 13 Camp!!

Mitäs kaikkea sitä kertois neljä päivää kestävästä leiristä? Noh, alotetaan vaikka alusta...

Punaisten ryhmä, kaikki nostettu sillalle. Hyvä Kaimanawa!

Tiistaina aamulla lähdimme kohti leiripaikkaa. Leiripaikalle oli matkaa n. tunti bussilla ja se sijaitsi täysin puskassa. Ei kännykän taajuutta, eikä muita taloja kuin rakennus jossa nukuimme. Maisema oli kuitenkin upea ja paikka oli muutenkin mukava.

Päivällä meidät jaettiin ryhmiin ja teimme erilaisia tehtäviä ryhmässä. Meidän piti mm. saada koko ryhmä nostetuksi ylös sillalle pelkän köyden avulla. Jouduimme kulkemaan metsässä silmät sidottuina, saamaan pallon ämpäristä toiseen ämpäriin pelkän köyden avulla pudottamatta sitä yms.

Päivä oli tosi kiva ja siinä oppi tuntemaan toisia ihmisiä paremmin. 

Iltapäivällä Mr. Duncan tuli mun luo ja kysyi

Ruotsalaiset

"Can you speak Swedish?"

"A bit.. Why?"

"There is three Swedish guys there. I might need you to translate"

"What?!"

Vähän vajaa kolmenkymmenen ikäiset ruotsipojat olivat siis eksyneet meidän pikku leirikeskukseen. Reppureissaajat olivat tulleet kiertelemään Uutta-Seelantia kolmen kuukauden ajaksi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Miksei siis hengata muutaman päivän ajan paikallisten nuorten kanssa?

Ruotsipojat siis pystyttivät telttansa leirikeskuksen pihalle ja viettivät loppuleirin kanssamme ja tästäkös jotkut tytöt olivat mielissään. Loput oli myyty siinä vaiheessa kun yksi Svenk pojke vetäisi kitaran esille ja alkoi laulamaan...

Puhuin siis myös vähän ruotsiakin leirin aikana. Enimmäkseen puhuin kuitenkin englantia jos juttelin ruotsalaisten kanssa. Oli kuitenkin kiva kun ymmärsi melkein kaiken, kun he puhuivat toisilleen ruotsia.

Keskiviikkona aikainen herätys ja patikoimaan. Kuvittelin että menisimme kävelemään ylemmäs kukkuloille, mutta laskeuduimmekin alas johonkin laaksoon. Reittiä ei oltu suunniteltu, joten opettajallakaan ei ollut mitään tietoa mihin kannattaisi patikoida. Totesimme että alhaalla laaksossa ainoa paikka missä voi kävellä on matala joki, koska kasvusto on yli päänkorkuista ja todella tiheää, eikä ylöskään pääsyt, koska seinämät oli niin jyrkkiä.

Kävelimme vaikka kuinka kauan kahlaten vedessä ja etsien paikkaa mistä voisi jatkaa kuivalla maalla. Pohja muodostui oikeastaan pelkistä liukkaista ja suurehkoista kivistä joten kävely oli hidasta ja vaikeaa. Lopulta luovutimme ja käännyimme takaisin samaa reittiä.
Kolme tuntia kävelemistä (kahlaamista) putkeen oli tarpeeksi.

Loppupäivän maalasimme ryhmämme lippua ja suunnittelimme sketsin joka esitettäisiin seuraavana iltana.

Torstaina koulun yhdeksäsluokkalaiset, eli nuorimmat (n.13 v) tulivat viettämään päivää kanssamme. Olimme keksineet erilaista ohjelmaa yhdeksäsluokkalaisille, osa oli samoja joita itse teimme ensimmäisenä päivänä.

Opetimme myös koulun tanssin nimeltä Haka. Haka on todella voimakas rummutustanssi/laulu joka lauletaan (huudetaan) maorin kielellä ja esitetään usein esim. koulun rugbypeleissä.



Punaisten ryhmä: Kaimanawa

 Päivän tarkoitus oli opettaa meille johtamistaitoja ja yhdeksäsluokkalaisille ryhmätyötä ja yhteishenkeä. Kaikkien mielestä päivä oli menestys. Illalla, kun nuoremmat olivat lähteneet, esitimme valmistamamme sketsit toisillemme ja esitimme myös koulun Haka:n ruotsalaisille.

Perjantaina oli pakkausta ja siivoamista ja n. yhdeltä lähdimme kohti kotia.

Leiri oli mahtava ja oli mahtavaa tutustua ihmisiin enemmän, puhua ihmisten kanssa joiden kanssa en usein puhu, ja pitää hauskaa vielä ennen kuin koulu alkaa oikein kunnolla.

Oli kuitenkin kiva tulla taas kotiin... ja nukkua..



Kaikki leiriläiset :)



Wellington

Sunnuntaina suuntasimme kohti Uuden-Seelannin pääkaupunkia, Wellingtonia. Hostveli Jake lähti yliopistoon eteläsaarelle, joten menimme saattamaan Jaken lentokentälle. Tuntuu oudolta kun yks ihminen lähtee talosta ja veljistä puheliain on juuri Jake, joten talo tuntuu hiljaisemmalta. Seuraavan kerran nähdään pääsiäisenä, kun täällä on kahden viikon pääsiäisloma.

Noh... nyt on talossa yksi tyhjä huone lisää... Tiedättekö mitä se tarkoittaa? YKSI VAIHTO-OPPILAS LISÄÄ!! Meille on siis tulossa joskus ens kesäkuussa kolmas vaihto-oppilas, mutta en tiedä vielä mistä. Luultavasti jostain päin Eurooppaa joku tyttö. Talossa taitaa olla sitten ensimmäisen kerran naisvalta.

Mutta siis.. Wellington. Wellington on Uuden-Seelannin toiseksi suurin kaupunki, heti Aucklandin jälkeen. Kaupunki ei kuitenkaan vaikuttanut erityisen laajalta. Toki talot olivat korkeampia ja suurempia mitä lähiössä näkee. Wellington on satamakaupunki ja monen mielestä hyvin tuulinen.

Kun olimme lähettäneet Jaken matkaan, menimme museoon nimeltä Te Papa. Sinne on ilmainen sisäänpääsy ja monta kerrosta jolla jokaisella on oma teema. Yleisesti ottaen museo käsitteli Uuden-Seelannin luontoa ja merta, historiaa maahanmuuttajista ja taiteesta.

Nyt on siis nähty Uuden-Seelannin pääkaupunki ja opittu siinä sivussa jotain uutta Uudesta-Seelannista. Huomenna on lähtö vuoden 13 oppilaiden leirille, eli vähä niinku luokkaretkelle. Leiri loppuu perjantaina, joten seuraava blogi tulee joskus ens viikonloppuna.

Ensimmäinen koulupäivä

Koko koulu kokoontuu saliin. Paikallaan pitää istua hiljaa ja nousta vain silloin kun sanotaan 'School stand up' istua saa kun sanotaan 'School sit down'. Rehtori toivottaa kaikki tervetulleiksi ja puhuu tulevasta vuodesta ja sen tavoitteista. Myös muutama opettaja puhuu, jonka jälkeen lähdetään ensimmäisille tunneille.

Näin alkoi ensimmäinen koulupäiväni.

Ok, kuullosti ehkä aika karulta, mut ei se oikeest ollu... Kaikki opettajat on tosi mukavia ja usko tai älä, aika rentoja.

 

Jätskiä koulupäivän jälkeen :P

Ekana päivänä ei oikein aineissa päästy mihinkään, niinku odottaa voinkin. Parissa aineessa kuitenkin kirjoteltiin jotain ja ainakin sain kuvan et millases ryhmäs tulen työskentelee.

Ensimmäinen mielikuva koulusta kuitenkin oli "Ai moi, oon palannu yläasteelle." Eihän siitä muuta kuvaa oikee voi saadakkaa, kun 13 vuotiaat kirkuu pihalla. Näitten koulussa on siis viisi luokka-astetta (nuorimmat 13, vanhimmat 18) ja mä oon niistä viimeisellä.

Suurimmaks osaks mä opiskelen vuosien 13 ja 12 kanssa, mut esim. kokkaustunnilla mä oon ainoo vuodelt 13. En oo ees varma onks siel ketää vuodelt 12, joten voitte kuvitella millanen häsläys siel on.

Tykkään koulust kuitenki tosi paljon. Piha-alueet on tosi viihtyisiä lounaspöytien ja puiden kanssa. Näkymä avautuu isolle ruohokentälle, jossa pojat pelaavat rugbya. 

Vaikka koulussa on ainakin kolme tai neljä eri rakennusta, on se aika yksinkertainen tajuta.

Katsotaan nyt et miten tää koulu täst lähtee käyntiin.

The River



Viimeisestä lomapäivästä pitää ottaa kaikki irti :)

 - hauskaa seuraa

- hyvää ruokaa

- polttava aurinko

- viileää vettä

Viimeisen lomapäivän kunniaksi lähdettiin läheiselle joelle viettämään päivää. Joelle oli matkaa n. 10 minuuttia autolla... on se kyl kiva ku kavereil on autot jo, ni pääsee joka paikkaan helposti...

Päivä oli aurinkoinen, loistava päivä viettää rannalla. Pari edellistä päivää oli ollut aika pilvistä, joten meille kävi hyvä tuuri että nyt oli aurinkoista ja lämmintä.

Joki (jonka nimeä en siis tiedä, koska kaikki vaan kutsuu sitä joeksi) oli aika matala mutta virtaus oli silti aika kova. Vesi oli kuitenki juuri sopivan lämpöistä.

Oli kivaa ja aika meni tosi nopeesti. Moni ehti siin vaihees jo polttaa nahkansa, mut kukaan ei kai palanu erityisen pahasti.

Meinataan luultavasti mennä viel joku toinenki päivä joelle oleskelee, kun vielä lämpimiä päiviä riittää.

Hyppäys korkeammalle vuosiluokalle

Mut siirrettiin vuosiluokalt 12 vuodelle 13, eli viimeiselle vuosiluokalle. Se on tosi kiva koska siel on enemmän mun ikäsii, mut kans vuonna 93 syntynei, joten oon samal vuosiluokal Madokan kanssa. Se on kai sillee et alkuvuodest 94 syntyneet voi olla myös vuosiluokal 13, mut moni täyttää 18 jo tänä vuonna.

Oon jo tavannu ihmisii mun vuodelta ja kaikki on niin mukavia ja tulen varmasti viihtymään!!

Menin siis tekemään maanantaina mun ainevalinnat. Lukujärjestyksestä löytyy nyt englantia, matikkaa, kuvista, kokkausta, turismia ja jotain tietokoneopestusta.

Niitä aineita mä nyt sit opiskelen tulevan vuoden. Voin myös vaihtaa aineita, jos ei enää kiinnosta tai on liian vaikeet tai helppoo.

Keskiviikona kouluun meni luokat 13 ja 9, eli koulun vanhimmat ja nuorimmat oppilaat. Nuorimmat kävi läpi koulun alueet, säännöt yms. ja 13 vuoden piti olla siel ns. tukena ja esimerkkinä (jota mä en nyt tiettykää varmaa ollu)

Mut oli siis ihan hyvä et mäki olin siellä, koska opin kaikkee tarpeellista.

Perjantaina alkaa kaikilla koulu, joten ajattelen sitä siis ensimmäisenä koulupäivänä, koska koko koulu on paikalla.

Ens viikolla ei mulla kuitenkaa oo melkeen yhtään kunnon koulua, koska vuosi 13 lähtee tiistaista leirille ja palaa vast perjantaina. Pääsen siis kouluarkeen vasta parin viikon päästä, mut odotan todella innolla tulevaa leiriä! Tulee olemaan kivaa! :)

Lisää porukkaa perheeseen

Kuusi ei riitä. Tarvitaan seitsemän.

Perheeseen tuli siis japanilainen vaihto-oppilas Madoka, joka on ollut perheessä jo yhden vuoden, mutta tuli takaisin toiseksi vuodeksi.

Madoka on iloinen ja hauska, niin kuin olin kuullutkin monen sanovan. Odotin kuitenkin että Madokan englanninkieli olisi parempaa mitä se tällä hetkellä on (ei se siis mitää hirveen huonoa ole). Japaninkielisen on vaikea ääntää jotain englannin sanoja, koska japanissa ei esim. ole ollenkaan R-äännettä. Ehkä toinen vuosi siis tekee hyvää ja oon iloinen etten oo ainoa perheessä joka ei puhu täydellistä englantia.

Ehkä opin jopa vähän japania...

Ja tekemään ruokaa!! Madoka on tän perheen kokki ja tekee kuulemma aivan sairaan hyvää ruokaa ja on valmis opettamaan muaki. Jos musta ei saa tekemälläkään ruuanlaittajaa... ni ehkä mä pysyn vaan tiskaajana :D

Mulla ei voi varmaa olla helpompaa tapaa tutustua toisiin koulun oppilaisiin, kun Madoka esittelee mut ystävilleen.

Koulu alkaa tietääkseni ens perjantaina. Useimmissa kaupungeissa on jo koulut alkaneet, mutta ei täällä. Tiistaina tehdään ainevalinnat.

Uskon et meil tulee olemaan tosi hauskaa. Oon saanu nyt shoppailukaverin ja vaihto-oppilaat ymmärtää hyvin toisiaan! Tässähän oppii kaks kulttuuria yhdellä iskulla.

Saunomista

Oltiin eilen Wanganuissa jossain uimahallissa ja siel oli sauna!! Ja mä en nyt puhu mistää wannabe saunast, jos on 60 astet lämmint, vaan ihan kunnollisest saunast. Oon siis löytäny paikan jonne voin mennä, ku tulee saunaa kauhee ikävä... Perheen isä käy siel saunomas sillon tällön, joten pääsen luultavasti aina mukaan kun vaan tahdon.

Siin oli muuten joku outo ikäraja siin saunas. Piti olla yli seittemäntoista et pääsee saunomaa! Ehkä ne pelkää, et nuoremmat ei tajuu olla hyppäämättä ite sinne kiukaalle. Onneks mä oon ylittäny tän maagisen saunomisikärajan, tai no ei ne sitä niin tarkasti olis varmaan kattonutkaan.

Uimahallipuolikin oli tosi kiva. Pelattiin jotain vesilentopalloa, tai no, yritys oli ainakin iha hyvä.

Vaikka uimahallis oli porealtaat yms. ni maksu oli silti puolet vähemmän mitä Suomes yleensä on...

Oon jo tavannut muutamia ihmisiä mun koulusta, suurimmaksi osaksi hostveljen Jaken kavereita. Tosi mukavia ihmisiä kaikki.

Koulu alkaa vast ens viikolla, ni sit alan tuntee vähä enemmänki ihmisiä ja saamaan myös omia kavereita.

Täl viikol kai mennään tekemään valinnat, et mitä aineita haluu ottaa yms.

Ilma on ollut lämmin, mutta aika tuulinen.

Tääl kyl ruskettuu aika nopeesti, koska otsonikerros on kuulemma Uudessa-Seelannissa vähän ohuempi. Kaupassakin myytiin vaa suojakertoimii 30 ja 50, mut ehkä siel kaupas ei ollu erityisen laaja valikoima sil hetkel.

Mut mun pitää saada viel vähän väriä ennen koulun alkua, joten taidampa lähtee tohon altaan reunalle loikoilemaan (vähän suolaa teidän haavoihin) ;D