Year 13 Camp!!

Mitäs kaikkea sitä kertois neljä päivää kestävästä leiristä? Noh, alotetaan vaikka alusta...

Punaisten ryhmä, kaikki nostettu sillalle. Hyvä Kaimanawa!

Tiistaina aamulla lähdimme kohti leiripaikkaa. Leiripaikalle oli matkaa n. tunti bussilla ja se sijaitsi täysin puskassa. Ei kännykän taajuutta, eikä muita taloja kuin rakennus jossa nukuimme. Maisema oli kuitenkin upea ja paikka oli muutenkin mukava.

Päivällä meidät jaettiin ryhmiin ja teimme erilaisia tehtäviä ryhmässä. Meidän piti mm. saada koko ryhmä nostetuksi ylös sillalle pelkän köyden avulla. Jouduimme kulkemaan metsässä silmät sidottuina, saamaan pallon ämpäristä toiseen ämpäriin pelkän köyden avulla pudottamatta sitä yms.

Päivä oli tosi kiva ja siinä oppi tuntemaan toisia ihmisiä paremmin. 

Iltapäivällä Mr. Duncan tuli mun luo ja kysyi

Ruotsalaiset

"Can you speak Swedish?"

"A bit.. Why?"

"There is three Swedish guys there. I might need you to translate"

"What?!"

Vähän vajaa kolmenkymmenen ikäiset ruotsipojat olivat siis eksyneet meidän pikku leirikeskukseen. Reppureissaajat olivat tulleet kiertelemään Uutta-Seelantia kolmen kuukauden ajaksi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Miksei siis hengata muutaman päivän ajan paikallisten nuorten kanssa?

Ruotsipojat siis pystyttivät telttansa leirikeskuksen pihalle ja viettivät loppuleirin kanssamme ja tästäkös jotkut tytöt olivat mielissään. Loput oli myyty siinä vaiheessa kun yksi Svenk pojke vetäisi kitaran esille ja alkoi laulamaan...

Puhuin siis myös vähän ruotsiakin leirin aikana. Enimmäkseen puhuin kuitenkin englantia jos juttelin ruotsalaisten kanssa. Oli kuitenkin kiva kun ymmärsi melkein kaiken, kun he puhuivat toisilleen ruotsia.

Keskiviikkona aikainen herätys ja patikoimaan. Kuvittelin että menisimme kävelemään ylemmäs kukkuloille, mutta laskeuduimmekin alas johonkin laaksoon. Reittiä ei oltu suunniteltu, joten opettajallakaan ei ollut mitään tietoa mihin kannattaisi patikoida. Totesimme että alhaalla laaksossa ainoa paikka missä voi kävellä on matala joki, koska kasvusto on yli päänkorkuista ja todella tiheää, eikä ylöskään pääsyt, koska seinämät oli niin jyrkkiä.

Kävelimme vaikka kuinka kauan kahlaten vedessä ja etsien paikkaa mistä voisi jatkaa kuivalla maalla. Pohja muodostui oikeastaan pelkistä liukkaista ja suurehkoista kivistä joten kävely oli hidasta ja vaikeaa. Lopulta luovutimme ja käännyimme takaisin samaa reittiä.
Kolme tuntia kävelemistä (kahlaamista) putkeen oli tarpeeksi.

Loppupäivän maalasimme ryhmämme lippua ja suunnittelimme sketsin joka esitettäisiin seuraavana iltana.

Torstaina koulun yhdeksäsluokkalaiset, eli nuorimmat (n.13 v) tulivat viettämään päivää kanssamme. Olimme keksineet erilaista ohjelmaa yhdeksäsluokkalaisille, osa oli samoja joita itse teimme ensimmäisenä päivänä.

Opetimme myös koulun tanssin nimeltä Haka. Haka on todella voimakas rummutustanssi/laulu joka lauletaan (huudetaan) maorin kielellä ja esitetään usein esim. koulun rugbypeleissä.



Punaisten ryhmä: Kaimanawa

 Päivän tarkoitus oli opettaa meille johtamistaitoja ja yhdeksäsluokkalaisille ryhmätyötä ja yhteishenkeä. Kaikkien mielestä päivä oli menestys. Illalla, kun nuoremmat olivat lähteneet, esitimme valmistamamme sketsit toisillemme ja esitimme myös koulun Haka:n ruotsalaisille.

Perjantaina oli pakkausta ja siivoamista ja n. yhdeltä lähdimme kohti kotia.

Leiri oli mahtava ja oli mahtavaa tutustua ihmisiin enemmän, puhua ihmisten kanssa joiden kanssa en usein puhu, ja pitää hauskaa vielä ennen kuin koulu alkaa oikein kunnolla.

Oli kuitenkin kiva tulla taas kotiin... ja nukkua..



Kaikki leiriläiset :)